Helsinki Beer Festival 2017

Vuoden 2017 Helsinki Beer Festival sai nähdä Oluttoverein kaartin paikalla täyden viiden miehen voimin. Tovereista pari eksyi Kaapelitehtaan uumeniin jo ennen itse tapahtuman alkua, osallistumaan Olutpostin järjestämään olutbloggaajien tapaamiseen. Paikalla oli aikalailla tusina bloggaria (heidän joukossaan mm. Suomen Olutliiton tuore puheenjohtaja Anikó Lehtinen), Olutpostin väkeä, sekä sidosryhmien edustajia.

 

Aamiainen on päivän tärkein ateria

Tilaisuus koostui lyhyehköistä puheenvuoroista ja bloggarien esittäytymisestä. Puhujina olivat Suomen Olutseuran tuore puheenjohtaja Antti Kotti, Nokian Panimon toimitusjohtaja Matti Heikkilä, Olutposti -lehden päätoimittaja Mariaana Nelimarkka. Tilaisuuden kestityksestä vastasi useampi taho: Aimo Lindgren oli kattanut kullekin osallistujalle lajitelman perinteitä vaalien valmistettuja, herkullisia, ja tarjolla olevien oluiden kanssa yhteensopivia  Tanskalaisia voileipiä. Leipien kaveriksi tarjotut oluet olivat Olvin American cream ale, sekä Nokian Panimon uutuus Keisari 25 Ginger ale. American cream alen mielenkiintoinen suutuntuma taittui erityisen hyvin maksapasteija -täytteisen leivän kera; Keisarin Gingerin raikas inkivääri puolestaan oli loistava makupari kylmäsavulohi-variaatiolle.

Tanskalaisista voileivistä löytyi yllättävän toimivia makuja oluen kaveriksi

Bloggarimiitin jälkeen siirryimme itse tapahtuma-alueelle. Kello löi vasta puoltapäivää, joten hirveää yleisöryntäystä ei vielä tuolloin ollut – tosin ihmisiä oli jopa hieman enemmän kuin olisimme odottaneet. Ensimmäinen tapahtumassa nauttimamme olut oli Fat lizard Brewingin tarjoama ”aamukahvi” – Mikon Portteria joka oli ajettu kahvipavuilla, vaniljalla ja kookoksella täytetyn lasiputken läpi. Olut oli kaikessa aromikkuudessaan ja maukkaudessaan mitä mainioin avaus tapahtumalle.

Fat Lizardin tuttu Chevy edusti jälleen läsnäolollaan

Aamukahvien aikana loputkin toverit ryhmittäytyivät Kaapelitehtaalle, jonka jälkeen meistä jokainen kierteli oman makunsa ja tahtinsa mukaan eri panimoiden installaatioita. Oluita maisteltiin ristiin rastiin ja jokaista maistettua on mahdoton, ja jopa turha kirjata tähän postaukseen; kuitenkin loppuun listaamme muutamia mieleenpainuvimpia öölejä. Yleisesti voidaan sanoa, että pidättäydyimme suurimmaksi osaksi Suomalaisissa oluissa, vaikka tämän vuoden Helsinki Beer Festivalin teemana olikin Unkari. Unkarilaiseen olutkulttuuriin luotasimme hieman jo ennakkoon. Luotaamiamme oluita löytyikin liuta festivaaleilta, vaikkakin niiden hinnat olivat toverin maahantuomiin verrattuna reippaasti korkeampia.

Ruokatarjonta oli verrattain monipuolista, currywursteista ja ostereista unkarilaisia langoksia (uppopaistettua rieskaa) myyvään ruokarekkaan. Ulkona jopa grillattiin kokonaista porsasta! Toisaalta oli harmi, ettei paikalle oltu saatu jotakuta Helsingin useista panimoravintoloista tekemään festivaalimättöjä. Ostereille pisteet kahdesta toverilta, olivat tänäkin vuonna herkullisia, erityisesti smetanalla ja sammen mädillä maustettuna.

Fasiliteeteiltään tapahtuma oli taas tutusti oikein toimiva; Polettipisteitä oli runsaasti joten jonotusta ei liiemmin näkynyt, lasinpesupisteillekään ei liiemmin joutunut jonottamaan ja vesipistekin paikalta löytyi (ilmeisesti joissain muissa tapahtumissa ison hanallisen muoviastian läsnäolo ja ajoittainen täyttäminen on liian vaikeaa toteuttaa).

Helsinki Beer Festivalin jälkeen onkin jo aika kääntää katsetta kohti kesää, jolloin oluttapahtumia pitäisi löytyä joka viikolle jos vähän jaksaa reissata. Oluttoverit todennäköisesti tulevat Helsingin tapahtumia läsnäolollaan kunnioittamaan joten lisää maisteluita on siis tiedossa!

Toverit kiittävät ja kuittaavat HBF:stä!

Uusia tuttavuuksia!


Tovereiden mieleen vahvimmin painuneet oluet:

Mikke:

Honkavuoren Heili mainosti edustavansa uutta oluttyyliä: North Carelian Wheatia. Olut oli yhdistelmä vehnäolutta ja sahtia, toimien yllättävän hyvin. Yleensä hybridioluet tuovat yhteen tyylien huonoimpia puolia, muttei tällä kertaa!

Ulkomaisista lempparini oli Jopen Koyt gruittiolut. Olutreseptiikassa antiikkisella reseptillä valmistettu hollantilainen yrttiolut oli voimakas, mutta maukas ja vielä nykyaikanakin toimiva kokonaisuus.

Radbrewin Wasteland: Oasis hefeweizen päätyi jälleen kerran tuoppiini. Erittäin maukasta olutta.

Vahvempien oluiden kastissa United Gypsiesin Vintage 2017 Barley Wine ja Iso-Kallan Pimeyden Morsian olivat erittäin maittavia!

Joona:

Takatalo & Tompuri oli täysin uusi tuttavuus. Panimo tuottaa oman pellon viljasta (jota suku onkin viljellyt jo yli 300 vuotta) olutta, joka testien perusteella osoittautui erittäin maittavaksi. Erityisesti mieleen jäivät Panimon Pilsneri (oikein raikas ja miellyttävän katkera) sekä Kylmäsavulager, jonka mallas on ihan oikealla leppäsavulla savustettu (kiva savuaromi, jossa ei ollut lainkaan niin ikävän yleistä keinotekoista makua).

Myös Helsinkiläinen panimotalo Bryggeri oli tuonut jotain uutta maistettavaksi: Colorado blond ale oli Viking Maltin ja Colorado Maltingsin yhteistyötä juhlistava, Bryggerissä pantu belgityylinen ale, josta ei katkeroa puuttunut. Erinomaista yhteistyötä! Tämä oli ensimmäistä kertaa tarjolla juurikin Helsinki Beer Festivalissa.

Juha:

Mieleeni jäi erityisesti myös edellä mainittu Bryggerin Colorado blond ale. Toinen olut, joka onnistuneesti koetteli makunystyröitäni oli Radbrewin Argus IPA – kolmesta myyttisestä (Zeus, Hercules, Callista) lajikkeesta koostuva humalpantheon loi suuhun mainiot aromikinkerit.

Mikko:

Parhaiten koko tapahtumasta jäi varmasti mieleen Takatalo & Tompurin hieno mainos. Heidän kylmäsavulagerinsa yllätti positiivisesti, en ole mielestäni maistanut yhtä maukasta maitokauppavahvuista savuolutta koskaan.

Myös Lervigin Hop Drop Sour IPA painui mieleen. Erinomaisia oluita oli valtavasti, ja tarjonnan paljoudesta johtuen yksikään ei noussut kirkkaasti ”parhaaksi” olueksi. Kiitos kaikille hienosta tapahtumasta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

About Oluttoverit

   
Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *