Olutreseptiikkaa

Tämän päivän julkaisu on 200. kerta kun kirjoitamme oluesta tällä sivustolla! Asian kunniaksi avaamme prosessia, jolla päätämme, mitä olutta teemme ja miten. Yleisestä mielenkiinnosta aiheeseen ja ehkä pienestä pakkomielteisyydestä johtuen olen vuosien mittaan kirjoittanut varmaan kolme tai neljä kertaa enemmän reseptejä kuin mitä olemme edes ehtineet tehdä, joten kokemusta omasta työtavastamme löytyy aika paljon!

Inspiraatio ja välineet

Keksimme idean palasia tuleviin oluisiimme kaiken aikaa; joku saattaa hihkaista huvittavan nimen, toinen löytää ruokakaupan hyllyltä uuden innostavan ainesosan, kolmas lukee artikkelin uudesta oluttyylistä.. Näistä ideoista kehkeytyy pohja resepteillemme, jotka käsittävät kaikkea hyvin perinteisistä oluista erittäin kokeellisiin ja mausteisiin erikoiseriin. Emme ole vielä kovin paljoa palanneet vanhoihin resepteihimme, mutta kakkos- ja kolmosversioiden panemiseen on jo valmistauduttu uudistamalla reseptiikkaa ja miettimällä, kuinka niitä voisi tuoda lähemmäs haluttua makua. Näistä on helppo kasvattaa reseptipankkia, josta sitten myöhemmin on helppo ammentaa. Teemme myös silloin tällöin SMaSH-, eli single malt and single hop -tyylisiä oluita, joissa pääsemme kokeilemaan uusia humalia ja maltaita hallitummassa ympäristössä.

Kun tiedämme, mitä oluesta haluamme, onkin aika aloittaa ajatusten kirjoittaminen itse reseptiksi. Kaikilla meistä on omat tietolähteemme ja tapamme tehdä reseptejä; toinen tekee enemmän intuitiolla ja toinen vaikkapa enemmän numeroita pyörittämällä. Listaan tähän käyttämiäni tietolähteitä sekä softia ja suluissa perään, mitä niillä teen.

byo.com (osittain ilmaiseksi ihan kivasti tietoa klassisista oluttyyleistä)

kegerator.com (kegeraattorimyyjä, mutta silti informatiivinen sivusto, josta löytyy pano-ohjeita kivasti erikoisillekin tyyleille)

beersmith.com (ensimmäinen sivu, jota käytin tiedonhakuun. Kuin byo, mutta löytyy myös jäsenten reseptejä aika paljon.)

Grainfather Calculators (käytän enimmäkseen vesimäärien, mäskäystehokkuuden ja toisinaan alkoholiprosentin laskemiseen)

brew.grainfather.com (kirjauduttava sivusto, jossa voi luoda omia reseptejä nettiin kivasti. Helppokäyttöinen ja sinne pystyy tallentamaan datat panopäivältä jos ei kynä ja paperi miellytä. Käytän aika paljon pohjareseptin tekoon, sillä tyylillisten speksien rajoissa pyöriminen näkyy tässä sovelluksessa helpon visuaalisessa muodossa)

Brewer’s Friend (tämäkin on kirjauduttava sivusto, mutta vähän levottomampi ulkoasultaan kuin edellämainittu. Käytän heidän laskureitaan yksittäisiin juttuihin, kuten vedensäätösuolojen määrien laskemiseen. Niihin ei tarvitse kirjautua.)

– Kirjallisuutta (How To Brew, Brewing Elements -kirjasarja, Radical Brewing…)

Lisäksi, kun tulee outoja ajatuksia ja kysymyksiä mieleen, selailen paljon eri forumeita, joissa viisaammat kotipanijat ovat jo kokeilleet kaikkea mahdollista auringon alla. Etenkin olueeseen laitettavien mausteiden ja hedelmien määrät ja lisäyshetket ovat arvokkaita tiedonjyviä. On ihmeellistä, kuinka paljon yksityiskohtaista infoa oluen panemisesta löytää, kun vain vähän googlailee!

Työtavoista

Meille on kehittynyt tiettyjä työtapoja ja suosikkiraaka-aineita, jotka vaikuttavat tekemäämme olueen ja sitä kautta myös resepteihimme. Kirjoittelen tähän hiukan, millaisia ”ohjenuoria” käytämme reseptiemme rakentamiseen.

Mallas ja mäskäys:

Olemme suurimmalti osin hankkineet maltaat oluisiimme valmiiksi rouhittuina, mutta tähän tuli muutos kun hankimme myllyn ja rupesimme itse rouhimaan maltaamme. Vähän on vielä tekemistä kun lopputulos tuppaa ikävästi heittelemään mutta pikkuhiljaa rupeaa löytymään oikea karkeus eri maltaille.

Yleensä leijonanosa reseptin maltaasta on pohjamallasta, kuten pale ale- tai pilsnermallasta. Munich ja vienna ovat myös tilanteen mukaan toimivia, kuten myös brittiläiset. Näitä voi myös sekoitella, esimerkiksi pale ale-maltaan sekaan lisätty pilsneri antaa hiukan rapsakasta, jyväistä fiilistä.

Eri viljalajit ja karamellimaltaat antavat kiinnostavia makuja ja voivat vaikuttaa suutuntumaan. Paahdettujen maltaiden (ja myös karamellien) kanssa kannattaa olla varovainen, ettei niiden antama maku tule liian voimakkaasti esille ja pilaa koko olutta. Olemme kylmäuuttaneet mustia maltaita mäskäämisen sijasta osassa oluita, jotta niiden antama kitkerä maku hilliintyisi ja käytämme ohrahiutaleita useassa oluessamme parantamaan oluen muodostamaa vaahtoa. Pieniä asioita, mutta lopputuloksen kannalta merkittäviä.

Yleisesti ottaen hillitty ote eri maltaiden lisäämisessä auttaa luomaan tasapainoisempia oluita. Hyvänä esimerkkinä ensimmäinen kerta kun käytimme ruismallasta oluessamme, suutuntuma oli melkoisen ”ainutlaatuinen”.

Mäskäämme lähes aina 90 minuutin ajan 65-68 ºC asteen haarukassa. Matalampi lämpötila tuottaa kuivempaa ja vahvempaa vierrettä, kun taas korkeampi antaa enemmän suutuntumaa ja vähemmän käymiskelpoisia sokereita. Nostamme yleensä vierteen lämpötilan 78 asteeseen mäskäyksen lopuksi jotta huuhtelu helpottuisi.

Humala ja keitto:

Nykyään humalien käyttö oluen teossa on aika monipuolista. Humala vaikuttaa oluen makuun, katkeruuteen, suutuntumaan ja paljon käytettynä antaa ruohoisen tuntuman suuhun. Katkeruus ja sen pistävyys perustuu pääasiassa kolmeen asiaan: kuinka paljon ja milloin humalaa lisätään sekä paljonko alfahappoja (katkeruuteen pääasiassa vaikuttava osa) käytettävässä humalassa on.

Yleensä vanhemmissa humalissa (esim. jalohumalat) on matalat alfahapot, joten niitä lisätään olueeseen enemmän ja antavat näin pehmeämmän, paksumman ja ruohoisemman lopputuloksen. Moderneilla humalilla taas saa useimmiten sopivan katkeron olueen vähäisellä määrällä, mutta lopputulos saattaa olla myös pistävämpi.

Maailman ympäri löytyy humalia, joissa on paljon erilaisia aromeja ja makuja; eurooppalaiset perinteiset humalat ovat yrttisiä, pehmeitä ja mausteisia, amerikkalaiset ovat mäntyisiä ja sitruksisia, mutta suosikkejani ovat australialaiset ja uusiseelantilaiset uudet humalat, joissa on hyvin makeita trooppisten hedelmien vivahteita.

Mitä aikaisemmin humalaa lisätään keittovaiheessa, sitä voimakkaammin siitä irtoaa katkeruutta. Keittovaiheen loppupuolella taas humala antaa enemmän makuja kuin katkeroa. Keitämme vierteitämme joko 90 tai 60 minuuttia, riippuen panemastamme oluesta; pidempi keitto vaikuttaa väriin, oluen vahvuuteen sekä auttaa pilsnermaltaalla mäskättyjä oluita välttämään diasetyyliä.  60 min – 0 min välissä lisätään yleensä humalat ja mausteet, mutta väillä annamme niiden myös seistä keiton jälkeen hitaasti jäähtyvässä vierteessä jopa parikymmentä minuuttia. Kuivahumaloimme tarpeen mukaan yleensä 5 päivää ennen oluen kegitystä/pullotusta.

Hiiva, käyminen ja kypsytys:

Hiivakannan valinta vaikuttaa ratkaisevasti lähes kaikkeen oluen lopullisessa maussa. Täyteläisyys, kirkkaus, vahvuus ja itse makukin vaihtelee sen mukaan, miten käymistä kontrolloi ja ylläpitää.

Kuivahiivoja on helpompi säilyttää ja varastoida, eivätkä ne yleensä vaadi startterin tekoa. Olemme alkaneet kuitenkin panostamaan nestehiivojen käyttöön, sillä niistä saadaan terveempi hiivakanta olueeseen käymään ja näin virhemakujen määrä laskee.

Oluen käymislämpötila määräytyy ensinnäkin siitä, onko kyseessä lager vai ale. Lagerit käyvät 10 ºC asteen paikkeilla ja alet taas 18 ºC:sta jopa 30 ºC:een, riippuen tyylistä ja hiivakannasta. Emme yleensä käytä oluitamme sekundäärissä, ellei kyseessä ole esim. hedelmäolut. Eri oluet vaativat pidemmän ajan kypsyä: lageroimme oluitamme 3 asteen luokassa viikoista kuukausiin ja kypsytämme vahvempia oluita tarpeen mukaan.

Vesi & pH:

Suomalainen hanavesi on aika kelvollista käyttää sellaisenaan oluen tekoon, mutta välillä säädämme sitä vähän mineraaleilla. Mäskäystä eteenpäin vievät entsyymit maltaissa vaativat tietyn pHn, 5.2-5.6 välillä toimiakseen ideaalisti.

Yleensä pH mäskissä pysyy toivotun pHn yläpuolella. Tummemmat maltaat laskevat pHta joskus jopa ideaalin mäskäyspHn alapuolelle.  Käytämme pieniä määriä kipsiä ja kalsiumkloridia laskemaan hapokkuutta. Kalkki ja ruokasooda taas ovat apunamme jos sitä täytyy nostaa. Vesiarvot olen napannut HSY:n julkaisemista vesitutkimuksista.

Mausteet ja hedelmät:

Hedelmät sekundääriin; tuoreet pilkottuna pakastimesta, pyreet pästoroituina jos mahdollista. Mausteet lisätään yleensä keitossa tai sekundäärissä. Kylmäuutettu kahvi lisättiin pullotuksessa. Vaniljan ja kanelin voi tehdä myös uutteena, yleensä vodkaan. Kannattaa varoen käyttää hedelmiä jotka ovat maultaan hapokkaita (kuten kiiviä ja ananasta), koska hapokkuus voi vaikuttaa negatiivisesti vaahdon muodostukseen.

Sokeri:

Sokeri auttaa nostamaan oluen alkoholiprosenttia ja se myös ohentaa olutta. Toisiin tyyleihin se on tärkeä osa mutta perusoluisiin erikseen lisätyllä sokerilla ei ole yleensä tarvetta. Käytämme useimmiten ruokosokeria, hunajaa tai laktoosia, riippuen paljonko väriä haluamme ja mitä makuja on tarkoitus saada. Lisäämme nämä yleensä keiton lopussa, jota ennen ehdimme mitata itse vierteen arvot talteen.

Omat kaavakkeet

Kun ostimme Grainfatherin pari vuotta sitten, aloimme samalla kirjoittamaan panon aikana mitattuja arvoja ylös. Itse tekemämme lomake tälle tiedolle on päivittynyt jo muutamaan otteeseen ja olemme myös siirtäneet jokaisen oluen reseptin digimuotoon. Lisäksi olemme luoneet exceltaulukoita, joilla voimme helpommin seurata, kuinka oluidemme valmistuminen etenee. Tämä on osoittautunut hyväksi keinoksi verrata, onko tehdyssä oluessamme jotain vikaa.

Ohessa olevasta tyhjästä reseptilomakkeesta näkee, mitä otamme ylös. Tämä lomake on kehittynyt ja tarkentunut jo neljänteen versioonsa ja alamme olemaan tyytyväisiä siihen pikkuhiljaa. Muistiinpanojen tekeminen tähän kaavakkeeseen helpottaa panopäivän aikana huimasti.

Olutlomake v4

Tarkka ja huolellinen muistiinpanojen teko auttaa etenkin panojemme tehokkuuksien määrittämisessä, jolloin pystymme tarkemmin panemaan tietyn määräisiä ja oikean vahvuisia satseja olutta. Selvitämme yleensä kaksi tehokkuutta jokaisen oluen panemisesta. Mäskäystehokkuus kertoo, kuinka paljon sokereita irtosi mäskistä vierteeseemme verrattuna parhaaseen mahdolliseen määrään. Panimotehokkuus taas kertoo, kuinka tehokas koko prosessi mäskäyksestä keittoon ja käymisastiaan siirtämiseen on.


Toivottavasti näistä vinkeistä ja linkeistä on sinullekin jotain hyötyä. Loppujen lopuksi perusasioiden oppimisen jälkeen pallo on paljolti omissa käsissä ja vain taivas on rajana, joten ei kun kirjoittamaan uutta reseptiä!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *