Toveri Pariisissa: Hellejuotavaa

Näkymää Notre Damen huipulta.

Kesäisen reilireissuni puolivälissä päädyin hyvin janoisena helteiseen Pariisiin, joka muun Ranskan tavoin on useimmille tunnetumpi juustoistaan ja etenkin viineistään. Oluttarjonta on kuitenkin aliarvostetun monipuolista tässä suurkaupungissa. Löysin monta hyvää pienpanimo-olutta tarjoavaa baaria, joissa oli hyvinkin laadukkaita juomia tarjolla. Baareissa oli suurimmalti osin ranskalaiseen tapaan tarjolla myös ainakin yhtä viiniä ja paikallisia pikkupurtavia, kuten juustoja, leikkeleitä ja leipää. Muutamaa myös pitäisi varmaan kutsua enemmänkin panimoravintolaksi. Paikallisia pienpanimo-oluita olisi mielestäni voinut olla enemmän kyllä tarjolla. Toinen oluttovereista, Mikko, kävi myös Pariisissa pari vuotta sitten, josta sain omalle vierailulleni muutaman hyviä vinkkejä.

Kannattaa olla muuten tarkkana aukiolojen kanssa, vaikkakaan ne eivät aina edes paikkaansa pidä. Esimerkiksi Beer & Malt, jossa olisin halunnut käydä, olikin muuntautunut pizzeriaksi… Valikoiman ja laadun suhteen täällä on vähemmän riskinottajia, mutta isompia riskejä kuin vaikka Lontoossa. Matkustaminen on teoriassa helppoa metrolinjoilla Pariisissa, mutta käyttämäni liput piti uusia todella monta kertaa, koska ne vain lakkasivat toimimasta. Olut maksoi käymissäni kuppiloissa keskimäärin 6-8€ per tuoppi.


Hoppy Corner ()

Hoppy Corner on käsityöläisolutbaari, jossa on soi hevimetallia ja asiakaskunta vaikuttaa monikansalliselta. Sama pätee myös olutvalikoimaan.

Head Bang – Don’t Break The Oat Oatmeal Pale Ale 4.5%

Runsaan, kermaisen ja valkoisen vaahdon alta löytyy samea, heinänkeltaisen sävyinen, kauralla höystetty olut. Ulkonäöltään olut muistuttaa NEIPAA, varmasti kauran paksuntavan voiman ansiosta. Tuoksultaan Don’t Break The Oat on sitruksinen, vähän hiivainen, makean kaurainen, muttei kovin humalainen. Olut on maultaan raikkaan sitruksinen, kaurahiutaleinen ja jälkimaussa kielelle jää hiukan katkeroa. Kaurahiutaleet eivät näemmä kuitenkaan riitä tekemään oluesta tarpeeksi erottuvaa. Don’t Break The Oat on ihan hyvä janojuoma, muttei paljon muuta.


The Frog & Rosbif ()

The Frog & Rosbif on iso panimoravintola, joka tarjoaa ihan hyvää amerikkalaistyylistä aamiaista, lounasta sekä illallista. Cocktaileja ja fingerfoodiakin löytyy. Ravintolaketju on näemmä levinnyt aika laajalle ympäri Ranskaa, joten pienpanimosta ei varmaan pian ala enää olemaan kyse. Tarjolla on omia oluita ja kerrankin taustatutkimukseni tuotti tulosta sillä sain, mitä olin etukäteen aikonutkin tilata! Oma panimo sijaitsee kellarissa.

Frog & Rosbif

Frog Beer – Tha… Wack! Black I.P.A. 5.5%

Lasissa Tha… Wack! on kirkkaahkon musta, luonnonruskealla vaahdolla. Paahteinen kahvi, huomattava makeus  ja vähän kitkerän happamuus tulevat ensimmäisenä mieleen oluen tuoksussa. Ensimaistolla olut vielä muistutti enemmän dry stoutia kuin black ipaa, mutta alkoi vähän keventyä lisää juodessa. Pehmeää kahvista paahdetta komppaa kevyt katkerohumala, joka ei kuitenkaan jää jälkimakuun hillumaan. Frog Beerin black IPA on mielenkiintoinen ja maukas olut.

Frog Beer – Tha… Wack! Black I.P.A. 5.5%

Frog Beer – Natural Blonde 4.2%

Frog Beerin Natural Blonde on talon suosikki ja ilmeisesti voittanut kilpailujakin. Lasissa olut on kirkas, kullankeltainen ja hyvin hiilihapotettu continental blonde. Lyhyen, runsaan, vaalean vaahdon alla tuoksuu pehmeän yrttinen, raikkaan ripsakka ja hiukan karvaan makea ale. Muistuttaa paksurunkoista kölchiä, sillä todella kevyt ja raikas runko saa rinnalleen hiukan makeaa tahmaisuutta. Utuinen jalohumalointi jää vähän taustalle, mutta leikkaa hyvin muuten vähän paksua kokemusta. Natural Blonde on hienostunut, laadukas ja raikas olut!


Bar Demory Paris ()

Oudon varastotilan näköinen sisäänkäynti hämäsi minua Demoryn baaria etsiessä. Sisään löydettyäni törmäsin craft-baariin, jossa soi 70-luvun kyttäsarjamusiikkia ja valaistus oli liian pimeällä. Kuuman päivän jälkeen liiallinen synkkyys alkoi väsyttämään. Baarissa tarjolla on vain omia tuotteita. Lagereita on tarjolla jonkin verran, mikä ei täälläpäin vaikuta niin yleiseltä. Erilaisia tyylejä on kiitettävästi, mutta joidenkin oluiden tyylit eivät vieläkään ole minulle selvillä.

Demory – Nova Noire Schwarzbier 4,7%

Lasissa Nova on hyvin tumma ja sen pinnalle muodostuu lyhyt luonnonruskea vaahto. Hiilihapot näyttävät olevan kunnossa. Lagerkäyminen ja paahteinen tumma mallas ovat pinnalla eniten oluen tuoksussa. Taustalla myös kahvista jyväisyyttä. Oluen maussa paahteinen makea maltaisuus ei oikein pääse oikeuksiinsa. Nova Noire ei vain uppoa kuten pitäisi, josta syystä sen juominen tökki. Muihin schwarzeihin verrattuna tämä on liian kitkerää, hapanta ja ohutta, eikä yhtä rikasta.

Demory – Altitude Altbier 5,5%

Tumman pihkaiseen ja kirkkaaseen Altitudeen muodostuu pinnalle lyhyt valkoinen vaahto. Tuoksultaan hiukan makea ja suklainen, oluessa pystyy havaitsemaan myös mausteista ruohoista humalointia. Maultaan Altitude on Nova Noiren tavoin vähän ohut, josta syystä epäilyttää, että käyttääkö heidän hiivansa oluen vähän turhan kuivaksi? Suuhun jää olutta juodessa myös outo kitkerän hapan jälkimaku. Valitettavasti esimerkiksi Düsseldorfin alkuperäisempiin verrattuna Demoryn altbieristä puuttuu se viimeinen silaus, mikä nostaisi sen huippujen tasolle.


La Cave A Bulles ()

Tämä pullokauppa on vähän hankalasti avoinna, mutta mielestäni kyllä vaivan arvoinen. Ranskalaista valikoimaa on todella hyvin tarjolla ja asiantuntevasti. Hinnat ovat vähän korkealla, mutta niin on laatukin. Toveri Mikko vieraili täällä myös ja kehui paikkaa omassa blogipostauksessaan.

Brasserie De l’Etre – Salamandre Saison 6.5%

Halusin testata De l’Etren tuotetta Pariisissa ollessani, joten hiukan turhan lämmin Salamandre Saison sai nyt kelvata. Lasissa olut on hennon samea, hyvin hiilihapotettu ja voimakkaan vaahtoava. Tuoksultaan olut on mausteinen ja pistävän sitruskarkkinen. Maultaan salamanteri on vaahtokarkkinen, kuiva ja lämmittävän alkoholinen. Kielelle jää kitkerä sitrusliköörinen maku. En mennyt väärään tätä ostaessani, kyseessä on tuntuva, aromikas ja verrattain vahva saison.


La Moustache Blanche ()

Bastiljin läheltä löytyvä mukava ja ystävällisellä palvelulla varustettu pullokauppa. Valikoima on etenkin kotimaisten oluiden osalta aika kattava, vaikkei yhtä laajaa kuin Bullesissa. Sisustus on rennon sekavaa, pulloja ja tölkkejä on myynnissä jokaisella mahdollisella tasolla. Belgioluita on myös jonkin verran tarjolla.

Brasserie Du Grand Paris – Beer Drop Presse-Apricot Sour Ale 5.2%

Vahva eteerisöljyisen tuoksuinen aprikoosi tuoksuu voimakkaimmin tässä hapanoluessa. Heti suoralta kädeltä pakko sanoa, että nyt oli maistossa yksi suosikkisoureistani ikinä. Harvoin maitohappobakteerinen happamuus ja hiilihapot ovat yhtä kovassa tasapainossa. Olut on raikkaan hapan, mutta aprikoosi on silti vahvasti läsnä, etenkin jälkimaussa. Iso peukku tälle panimolle, josta en ollut kuullut ennen Pariisiin saapumista.


La Binouze Rochechouart ()

Hienostunut baari/pullokaupa kävelymatkan päässä Gare Du Nordista. Hanassa on muutamaa olutta, mutta jääkaapeissa näytti olevan enemmän tarjolla. Hyllyillä oli myös aika hyvä valikoima väkeviä. Juominen sisätiloissa maksoi euron lisää, muuten ihan mukava paikka ja kotoisissa sisätiloissa sai juoda kunnon lasista.

Le Triangle – Biere De Soif Grisette 4.5%

Le Triangle – Biere De Soif Grisette 4.5%

Pääsin Binouzessa ensimmäistä kertaa maistamaan tätä vanhaa belgialaista, kaivosmiesten suosiossa ollutta oluttyyliä, grisetteä. Kyseessä on kevyt, humalavetoisempi ja vähemmän mausteinen saison. Lasiin Biere De Soif kaatuu samean kultaisena ja sen pinnalle muodostuu runsas, vaalea vaahto. Tuoksultaan tämä grisette on mausteinen, erikoisen omenainen ja hedelmäinen. Tuoksussa esiin tulleet aromit eivät maistu oluessa yhtä voimakkaasti. Päärynäinen kuiva hienostuneisuus ja vähän pistelevä katkero luovat jännän yhdistelmän olutta maistellessa. Oluessa on käytetty Motuekaa, uusiseelantilaista trooppisen makuista humalaa, joka tällä kertaa oli hieno lisä. Olen arastellut vähän NZ -humalia, mutta huomaan nyt, että kyse on ollut vain huonoista oluista eikä itse humalista. La Trianglen grisette on suosikkiolueni koko Pariisin oluista. Se muistuttaa witin ja saisonin sekoitusta, ottaen molemmista parhaita puolia.


BAPBAP ()

BAPBAP -panimon tehtaanmyymälä oli hyvin riisuttu pöytä sotkuisessa huoneessa. Myyjä oli ystävällinen ja selitteli asiantuntevasti panimon lyhyttä olutlistaa minulle. Hintakin oli aika huokea, 0,33l pullo maksoi vain 3€.

BAPBAP – Originale Pale Ale 5.8%

Pullokäynyt, mielestäni belgihiivainen pale ale, jossa on miellyttävää mausteisuutta. Pehmeä katkero ja makea sitruksinen hedelmäisyys antavat tälle vähän omaa luonnettaan. Originale on hyvä intro panimolle ja varmasti testaan jotain vähän monimutkaisempaa ensi kerralla, kun heidän oluisiinsa törmään.


La Fine Mousse ()

Esteettisesti aika miellyttävä, vaikkakin aika kalliin ja hipsterin oloinen baari. Tarjolla oli Euroopan parhaimmistoa oluiden suhteen, mutta mielestäni liian vähän paikallisia oluita. Ilmeisesti omistaja on sama kuin La Cave A Bullesissa.

Brasserie Cambier Mongy Ambrée – Amber Ale 6.5%

Cambierin Amber Ale on samea, punertavan pihkainen olut runsaalla, valkoisella vaahdolla. Tuoksultaan se on makea, hiukan alkoholinen ja karamellisen hedelmäinen. Tuore luumu tulee jotenkin mieleen. Raikas karamellinen humalan potku muuttuu olutta maistellessa toffeisen makeaksi ja karvaan kuivaksi jälkimauksi. Tälläistä maun evoluutiota en ole usein todistanut ambereita juodessani. Kallis, mutta hyvä olut.


Les Trois 8 ()

Les Trois 8 on vähän kaukana ydinkeskustasta, mutta mielestäni vierailun arvoinen. Kyseessä on punkkirokkia, hämärää ja häiriintynyttä taidetta ja hyvää artisaaniolutta tarjoava pieni kapakka. Tarjolla on asiaankuuluvasti juustolautasia ja pateita. Trois 8 oli simppeli ja vähän ahdas, mutta valikoimaa oli sopivasti ja tunnelma oli katossa.

Piggy – Fruit Basket Session IPA 4.8%

Hunajankeltainen, hyvin hiilihapotettu, samea ja lyhytvaahtoinen session IPA. Tuoksultaan Fruit Basket on voimakkaan sitrushumalainen ja katkera, mutta myös hapan ja mehumainen. Oluessa on kuin kevyen sourin rakenne, mutta happamuus on vaihdettu katkeroon. Sitrusmehu ja katkero luovat hyvin raikkaan kombinaation, johon on hyvä sammuttaa janoaan.


Brasserie La Goutte d’Or ()

Gare Du Nordin pohjoispuolen paahtavilla takakaduilla lymyilee Goutte d’Orin panimo, jälleen kävelymatkan päässä asemalta. Jostain syystä alue vaikutti vähän epäilyttävältä, mutta panimolle päästyäni huomasin, että vieressä oli poliisiasema. Sisätilat ovat hillityn kokoisia, suurella baaritiskillä ja muutamalla pöydällä. Vessaan pääsi kulkemalla panosammioiden läpi, mikä oli hauskaa, sillä näin pystyi näkemään lähempää, millä vehkeillä olutta tehdään. Erilaisia oluita näyttää olevan tekeillä tasaiseen tahtiin, koska mikään etukäteen tutkimani olut ei ollut hanalistalla ainakaan. Vaihteluakin oli saisonista farmhouseen ja stouttiin. Ystävällinen palvelu, kohtalaiset hinnat ja hyvä meininki plussana.

Goutte d’Or – Myrha Golden Ale 5%

Goutte d’Or – Myrha Golden Ale 5%

Myrha on runsas, valkeavaahtoinen, hiukan samea, pihkan ja kullan sävyinen blonde ale. Hiilihapot ovat hyvällä mallilla ja olut näyttää herkulliselta. Sitruksinen ja mäntyinen humalointi toimii hyvin yhteen kuivan, hiukan makean, taustatuoksun kanssa. Alkupuraisun raikas makeus muuntautuu kuivan mäntyiseksi ja hiipiväksi, voimakkaaksi katkeruudeksi. Olut uppoaa hyvin nopeasti, mutta jää silti mieleen hyvänä ja maukkaana muistona. Kiitos!


Brewberry Bar & Beer Cellar (11& )

Brewberryn baari ja olutkellari ovat melkein toisiaan vastapäätä muutaman metropysäkin päässä Notre Damesta kaakkoon. Baarissa on todella monta hanaa, mutta suurin osa on ulkolaisia oluita valitettavasti. Toisaalta kyseessä on yksi yleismaailmallisesti kattavimmista valikoimista Pariisissa. Kellarissa taas on vielä enemmän oluita säilössä, sivustonsa mukaan siellä on 450 eri olutta! Vierailupäivänäni molemmat olivat poikkeuksellisesti kiinni, joten en ehtinyt vierailemaan toisena päivänä kuin olutkellarissa.

Brewberry Beer Cellar

Brewberryn olutkellarissa on monta hyllyä olutta, näytillä ei niin paljon kuin olisin odottanut. Minua palveltiin ystävällisesti ja asiantuntevasti. Oluiden hinnat olivat aika korkeita mutta myös laatu oli taas huippuluokkaa. Hyllyissä oli yllättävän paljon ulkolaisia oluita, etenkin belgialaiset ja tanskalais-norjalaiset oluet olivat hyvin edustettuina. Jos La Cave A Bullesiin kannattaa mennä ranskalaisen oluen perässä, niin tänne kannattaa mennä, jos haluaa muualta maailmasta jotain!

(La Micro-Brasserie du) Vieux-Lille – Célestin Hoppy Yuzu IPA 5.8%

Mikropanimo Vieuz-Lillen Célestin on samea, tiiviin pihkaisen sävyinen IPA, jonka pinnalle muodostuu kellertävä, lyhyt vaahto. Hiilihappoja on hyvissä määrin paksuuteen nähden. Tuoksultaan olut on raikas, sitruksinen, mäntyinen ja kostean makean yuzuinen. Olutta maistaessa tulee heti ensimmäisenä vastaan hyvä katkeron potku, joka säilyy hyvin aina jälkimakuun asti. Makea sitruksinen yuzun maku komppaa humalointia, eikä kumpikaan peitä toista liikaa. Olen aika vaikuttunut Vieux-Lillen taidosta tehdä erilainen, raikas ja silti selkeästi ipamainen olut.


Olutturistille Pariisissa on paljon hyviä puolia. Välillä oluen perässä saa kyllä juosta ja sietää ruuhkia ja outoja aukioloaikoja, mutta vaiva on mielestäni sen väärtiä.


 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail
Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *